Annan harmauden tulla

Harmaus. Tie vie pikkuhiljaa korkeammille seuduille. Harmaus syvenee ja saa uusia sävyjä, maa ja puut ovat kuuraisempia. On kaunista. Pimeys muuttuu hämäräksi harmaaksi ja harmaus taas pimeäksi. Välissä on yö. En minä tästä ahdistu, niinkuin toiset. Otan harmauden armollisena vastaan, elän sen ajan.

Nautin pakkasen jäädyttämien lehtien rahinasta askelten alla. Harmaassa on niin paljon sävyjä. Siinä on sinistä, ruskeaa, punaista, valkeaa, mustaa, se on hopeinen ja kultainen. Harmaa on niin harras ja kaunis, annan harmauden tulla.