Laitan sydämen vasten maailmaa, yritän tuntea sen sykkeen. Minun kipeän arka sydän sinun elämän rytmiäsi vasten. Minä haluan jonkun vahvan, joka kannattelisi nyt kun jalkani eivät enää kanna. Mieleni meni maan multaan minne ystävänikin, hänen jonka kanssa ajattelin elää niin paljon vanhemmaksi, niin kuin ystävät aina. Minun kipeä sydän maailmaa vasten. Jokin on lähtenyt elämästä, mutta sen paikka on nyt sydämessä. Mikä minulle tämän mielen linnun mielen lennähtämään ja silti kun lähden niin ikävä on jättää nämä kaikki eikä ilmaan jälkeäkään kertomaan minne olen lentänyt olenko olemassakaan ollut Nils-Aslak Valkeapää, teoksesta Aurinko, Isäni