Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2011.

Vain linnut nousevat lentoon

Tällaisina voimattomina päivinä jalat ja sanat laahaavat. Valo hakeutuu terävästi silmiin, siristyttää, mutta ei virkistä. Mieli ei kohoa taivaalle, on aivan maan pinnassa kaivaten raikasta ilmaa enemmän, enemmän ja enemmän kuin on mahdollista. Miten minusta tuli minä, etten tullutkaan häneksi jota kuvittelin? Miten muutun itsestäni toiseksi ja takaisin, hakeudun löytämättä haluamaani. Rauhallista oloa ei löydy, miten kevät saa aina raivoisaksi, tyytymättömäksi kaikkeen. Yksi toisensa jälkeen väsyy tähän vuoteen, tähän kevääseen. Vain linnut jaksavat nousta siivilleen, iloita keväästä, siirtyä paikasta toiseen, mantereelta toiselle. Kevät, kevät, mieletön kevät.

Kerro kaikki paremmin

Valoisuus on sekoittanut aikani ja tekee minut suojattomaksi. Joudun yhä pitempään odottamaan turvallista hämärää kulkeakseni katuja ja rantoja. Minä olen auringonlaskun ihminen. Silloin minä näen paremmin. Pahuus on tehnyt olon pahaksi. Mutta sitten tulee Joose, sielunhoitajani ja kertoo kaiken paremmin. Hän kertoo pimeydestä ja kuolemasta. Sitten kaikki on hieman paremmin.

Kasvot peilissä

Olen niin väsynyt olemiseen. Mieli kulkee maassa ja maailmalla, etsii sieltä uutta kotia. Peilistä katsoo joku vieras, riutunut ja vainottu ihminen. Kavahtaisit jos tietäisit miten paljon olen vihannut. Näin minusta sitten tuli paha.

Jotain punaista

Laitan päälleni punaista olen niin haalea ja surullinen Yllättyisit jos tietäisit miten paljon olen rakastanut Olen rakastanut itseni tyhjäksi

Tuulee merelle päin

Maailma herättää kirkkaana. Se on liian kirkas, liian lämmin meille jotka olemme turvassa pimeässä. Kun minä nukun, maailma tuhoutuu. Jatkamme arkea kiertorata muuttuneena, vähän kallellaan ja pelkäämme että sydämet paljastuvat. Meitä lohdutetaan että tuulee merelle päin. ---- Hämärässä on helpompi mennä ulos. Sininen on silloin kaikkein sävykkäimmillään. Olen silti huolestunut F:n sydämestä. Toivon ettei F. paljastaisi sydäntään, niin kuin en minäkään paljasta omaani. Toivon että F. hillitsisi reaktioitaan, niin kuin minunkin pitäisi hillitä. Toivon että F. sulkisi sisimpänsä kuoreensa, niin kuin minäkin kätken omani.

Valkoista harmautta

Kaukana tuolla toisaalla luonto muokkaa maisemaa rajusti. Täällä lumi on pehmentänyt ja vaientanut kaiken. On harmaata valkoista, valkoista harmautta. Maailma ravistelee meitä. Maailma puhdistaa meitä. Maailma, auta meitä. Keväisin kaipaan jonnekin, enkä lopulta voi olla menemättä. Minä haalistun likaiseksi kuin keväinen lumi ja katoan kun kesä tulee.

(Nimetön)

Painan kehoni kiinni maailmaan, hengitän sitä vasten, yritän tuntea sen rintakehän liikkeet. Minun keveä hengitykseni ja sinun huohotuksesi, minun muistoni sinun muistoja vasten. Rakastan enää kerran, sitten en enää. Lähden vielä kerran, sitten en enää.

Puhu minulle hyvin sanoin

Sano lempeästi kuin kukalle jotta kääntäisin kasvoni sinuun Puhu minulle kuin aarteellesi kuin tietäisit hetken arvon Kerro minulle hyvin sanoin Ja jos puhuisimme toisillemme edes kerran vielä kerran Mitä hiljaisuus puhuisi välillämme Kuuntele ihmismieltä Katso ihmistä Entä jos silmäni näkisivät sinut tai jos katsoisin itseäni Sinä näkisit minut naisena Minä muistaisin itseni tyttönä Mitä silmät kertoisivat välillämme Ehkä me puhuisimme vuodenajoista Siitä kuinka talvi lähtee likaisin helmoin, loskaisena Tai kuinka kevät tulee kirkkain askelin, häikäisevänä Ja lopulta erkanisimme kuin vieraat Minä kävelisin pois tutuin askelin, tuntematta mieltäni Myöhemmin unohtaisimme tämänkin talven.