O n h a n n o i t a

    hpöllönen myönsi minulle Liebster Award-tunnustuksen. Kiitos siitä, olen kovin otettu! Samalla tunnustan olevani epäaktiivinen blogien lukija, joten jätän nimeämättä ja myöntämättä tällä kertaa palkintoa muille. Tässä vastaukseni kysymyksiin: 1. Kuka oli nuoruuden lempikirjailijasi? Pidän historiallisista romaaneista ja fantasiasta. Yksi suosikeistani oli mm. Susan Cooperin Pimeä nousee -sarja. Vaihdoin kovin nuorena aikuisten kirjojen puolelle ja ahmin esim. Sergeanne Golonin Angelika -sarjan. 2. Pieni asia, joka lohduttaa sinua? Kissa. Tosin se on samalla hyvin suuri asia. 3. Muistatko ensisuudelmasi? Muistan. 4. Oletko taitava käsistäsi? Silloin kun keskityn ja innostun asiasta. Parhaimmillani olen jopa luova. 5. Miten olemustasi viimeksi kuvailtiin? Pelastaja. 6. Miellyttävin tunne kehossa? Ilo ja onni. 7. Jos joutuisit viettämään lopunelämäsi tietynvärisessä huoneessa, minkä värinen huone olisi? Vaikka lempi- ja turvavärini on musta, luulen että ha

Aika riensi jo toukokuulle. Hetkeen kukaan ei ehtinyt kuolla ja keskittyimme vain kevään puhkeamiseen.Välillä ajatukseni harhautuu lähtemiseen, joskus ystävyyteen.   Ystävyys on sitä että voi kertoa luottamuksellisesti mieltä painavat oudotkin asiat ja toisinaan hetken elää yhteistä harhaista pelkoa. Oloni alkaa helpottua, kun uskallan tunnustaa: ajatukseni tappavat ehkä artisteja. Vaikka ajattelen lempeitä, rakastavia ja kauniita asioita artistin olemassaolosta sekä elämäntyöstä. Ja siitä että hän vielä elää, eikä ole mennyt muiden tavoin kuolemaan tänä vuonna. Jätän kaiken tämän kiitollisuuden maailmankaikkeuden kuljetettavaksi artistille. Ja niin vain käy, että juuri Hän meneekin seuraavaksi kuolemaan. Eikö se ole syy lamaantua ja pelätä? Ystävyys on sitä että voi varoen tunnustaa: saako aikuinen tuntea näin? Surua, ahdistusta ja kyvyttömyyttä elämään, aikuisuuteen ja kaiken käsittelyyn. Siihen kuinka nuoruuden idoleiden kuoleman kautta menettää myös osan itsestään, muistois