Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2008.

Välähdyksiä

Bussimatka. Isokokoinen lumiukko yllättävässä paikassa. Ukolla on valtavan kokoinen penis ja havusta tehty karvoitus. Hymyilyttää. Tänään ei ollutkaan kovin epämiellyttävä paikallisbussikokemus.

Keskikohta

Elämän kuin monien asioidenkin suhteen on havaittavissa alku, keskikohta ja loppu. Elämässä nämä vaiheet toistuvat montakin kertaa. Omalla kohdalla toivon ettei paksu keskikohta (kirjaimellisestikin) ole tullut jäädäkseen pitkäksi aikaa, vaan jokin miellyttävä uusi alku ja muutos olisi tuloillaan. Nämä ajatukset varmaankin loogisesti johtuvat yhden kalenterivuoden loppumisesta ja toisen alkamisesta. Vuoden 2008 tulos: - järkyttävä stressi - suuret pettymykset - liikaa töitä - lisäkilot + yllättävän hyvä paineensieto kyky ja henkinen kestävyys - / + todelliset ihmissuhteet vastakkaiseen sukupuoleen = 0, virtuaalisuhteet vastakkaiseen sukupuoleen = kymmeniä ja kymmeniä + yllättävän monta uutta kaveria facebookissa + 1 uusi blogi + 1 ulkomaan matka Lista asioista mitä ehkä pitäisi tehdä vuonna 2009: - hanki uusi elämä - hanki uusi koti - hanki uusi kännykkänumero - hanki paremmat hermot - hanki pankkitilille rahaa (mieluiten hyvin vähällä vaivalla) - hanki hyvää kasvovoidetta -

"I think I'm Dumb.."

I'm not like them But I can pretend The sun is gone, But I have a light The day is done, I'm having fun I think I'm dumb Or maybe just happy Think I'm just happy My heart is broke But I have some glue Help me inhale And mend it with you We'll float around And hang out on clouds Then we'll come down And have a hangover Have a hangover.. Nirvana / Dumb

Talven valo

Rakastan talven valoa. Se on viileä, rauhoittava ja melankolinen. Näen valon juuri ja juuri verhojen välistä. Ikkunalasi on likainen, mutta en aio pestä sitä koskaan. Tänään menen ulos. Mutta mitään muuta erityistä en tee, pysyttelen jossakin muualla ajatuksissani. Ajattelen ja kaipaan vähän kuolleita, enimmäkseen heitä joita en edes tuntenut, mutta jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti.

"I can't see the end of me.."

Mikään ei näytä muuttuneen sitten viime kerran. Olin hetken poissa ja elin yksinkertaista elämää syrjässä, suorittaen arkea. Tuijotin ruudusta elokuvia ja nautin siitä, mitä voisi kohdallani sanoa välttämättömäksi yksinäisyydeksi. Tuo elämä voisi riittää minulle. Nyt olen taas täällä ja kaikki harmini näyttävät odottaneen paluutani. En halua mennä tänään vielä ulos. Pidän itseäni hetken suojassa jossakin toisaalla mielikuvituksessani.

Hauras

Näinä aikoina elämä tuntuu kovin hauraalta, läpinäkyvältä, heikolta. Itseään on vaikea erottaa ympäristöstä ja ympäristö tuntuu liian painostavalta, se määrittelee minun elämän piirin. Jotenkin olen läsnä, mutta häilyn. Pimeitä hetkiä tulee ja teen outoja asioita. Säikähdän itsekin. Seurauksena on, että tovin päästä naapuri tulee huutamaan minulle. En tunne oloani täällä hyväksi. Tämä ei tunnu enää kodilta, vaan vieraalta paikalta. Yhtäkkiä olenkin paha ihminen, vaikka elänkin vain pienesti, omaa pientä elämääni. Mutta taidankin olla iso paha susi, joka puhaltaa tämän talon nurin.

"Castles Made Of Sand"

"And so castles made of sand fall in the sea, eventually" (J. Hendrix)

Tummaa

Näin viime yönä painajaista. En saa koskaan unissani huudettua, mitään ääntä suustani. Olen mykkä.

Litra maitoa ja kossua

Eilen illalla olin niin väsynyt etten jaksanut mennä nukkumaan. Päädyin katsomaan telkkaria. Istuin kiikkutuolissa ja kissa nukkui sylissäni syvää unta. Aamulla eteiseen tuli jostakin toisaalta ruuan tuoksua. Sanoisin että makaronilaatikkoa. Tai minulle se oli aamu, joillekin jo päivä. Jääkaapissani ei ollut kuin vajaa litra maitoa sekä kossua. Kumpaakaan ei tee mieli, ainakaan vielä. Petasin päivällä kissalle uuden pedin ja joulu tuntui tosi kaukaiselta. Taivas näytti roikkuvan maassa asti. Ei huvittanut mennä ulos. Olisin kyllä mielelläni mennyt kävelylle ja miettinyt sanoja. Vietin siis iltapäivää yhden lempipuuhani parissa, vittupaskan pois heittämisessä. Sitä rojua on yllättävän paljon, aivan väsyttää ajatuskin. Ilahduin myös siitä kuinka moni ystäväni otti minuun tänään yhteyttä. Näen heitä lähipäivinä ja huomenna menen kaupungille ihmisten pariin. Nyt on vieläkin iltapäivä, vaikka minusta on jo yö.

Pieni ja hento ote

Kuuntelen vanhaa musiikkia. Etsin jotain joka vie pois täältä. Muistelen pieniä onnen hetkiä, kosketuksia. Kuten häntä, pientä valkeatukkaista tätiä, taiteilijaa, jonka tukkaa sain kammata muutama aika sitten. Ne muutamat minuutit hänen kanssaan veivät jonnekin myyttisiin maailmoihin. Tuntui myös kipeältä, kun ymmärsin elämästäni puuttuvan vanhojen ihmisten läheisyys, heidän tarinat ja viisaudet. Loppujen lopuksi elämästäni puuttuu kokonaan ihmiset. Muistan myös jonnekin kauemmaksi, aikaan jossa elin ja olin joku muu. Ne ajat olivat hyviä, ikävöin niitä. Kaipaan taas sitä, että voisin muuttua joksikin toiseksi. Joskus osasin sen. Ajattelen myös vähän sitä, että ikäännyin. Tuntuu että menetin taas jotain. Siis aikaani ja elämääni. Aloittaisinko huomenna sen?

Rutiinit

Yksi perinteisimpiä sunnuntaitoimiani on itkeminen. Yleensä se tapahtuu kun luen sanomalehteä ja kuolinilmoituksia. Muiden suru ja ikävä tarttuu minuun ja kyyneleet ropisevat paperille. Ehkä en edes itke heidän itkujakaan, vaan omiani. Tänään itkin ihan muuten vaan. Ehkä pettymystäni, väsymystäni, kykenemättömyyttäni. Ne kyyneleet tulivat jostakin syvältä, kuumina ryöppyinä. Käperryin.

Hetkiä

Joskus olo on samaan aikaan tyhjä ja täyttynyt, haikea ja helpottunut. Seuraavaan asiaan ei osaa keskittyä, kun ajatukset viipyilevät jossakin eilisessä. Sen ohittamiseen tarvitaan jokin välivaihe. Teen taas lähtöä, syrjään hiljaisuuteen. Siellä hetket keskittyvät päivän kiertoon ja pieniin asioihin. Siellä asiat unohtuvat, minäkin.