Puhu minulle hyvin sanoin

Sano lempeästi kuin kukalle
jotta kääntäisin kasvoni sinuun
Puhu minulle kuin aarteellesi
kuin tietäisit hetken arvon
Kerro minulle hyvin sanoin
Ja jos puhuisimme toisillemme
edes kerran
vielä kerran
Mitä hiljaisuus puhuisi välillämme
Kuuntele ihmismieltä
Katso ihmistä
Entä jos silmäni näkisivät sinut
tai jos katsoisin itseäni
Sinä näkisit minut naisena
Minä muistaisin itseni tyttönä
Mitä silmät kertoisivat välillämme
Ehkä me puhuisimme vuodenajoista
Siitä kuinka talvi lähtee likaisin helmoin, loskaisena
Tai kuinka kevät tulee kirkkain askelin, häikäisevänä
Ja lopulta erkanisimme kuin vieraat
Minä kävelisin pois tutuin askelin, tuntematta mieltäni
Myöhemmin unohtaisimme tämänkin talven.