Yön lävitse

Katsoin läpi yön elokuvia joiden päähenkilö on kuollut ja hän kuolee ruudulla yhä uudelleen ja uudelleen. Pidin verhot tiukasti kiinni. En nähnyt yhtään taivaalle leviävää välähdystä. Kissa arasteli pimeän ääniä, minä en kestänyt niitä. Miksi iloita, miksi toivoa parempaa? Miten mikään enää näin monen vuoden jälkeen muuttuisi paremmaksi?



En rakastanut silloin kun oli rakkautta
en elänyt silloin kun oli elämää

Runosta alkaa runo
joka päättyy
ihminen voi kuolla
mielen mustuuteen

vihdoin tulee hiljaista
uskallanko antautua unelle
voinko luottaa että yhä herään
onko silloinkin uusi päivä, ilta, yö
aamun ohi kuljen heräämättä

Kaunis poika,
laula minulle jotakin tästä ajasta