Kaikki on hyvin

Yö näyttää raskaita ja ahdistavia unia. Yhdessä niissä olen noitaprinsessa ja tiedän että minun pitäisi uhrautua hukuttautumalla pyhään järveen, jotta ihmiset pelastuisivat. Vai olinko se minä, joka pelastuisi siten?

Toisessa, joka on viimeisten vuosien aikaan ollut toistuva painajainen, harhailen paikallisen teatterin sokkeloisissa kulisseissa löytämättä pois. Välillä joudun vahingossa näyttömölle keskelle esitystä, enkä osaa vuorosanojani. Viime öisessä unessa teatteri oli muuttunut painajaismaiseksi muoviseksi kulissitaloksi, jossa näyttelijät olivat pukeutuneet kammottaviksi klovneiksi.

Alkaa pikkuhiljaa satamaan lunta ja kissa tuoksuu ihanan uniselle. Äiti ei ole moneen vuoteen muistanut syntymäpäivääni. Silti kaikki on hyvin.