Rakastan enemmän kuin vähemmän

Lähdin käymään toisessa maakunnassa humanistien luona. Talvipäivä kulki niin kauniina vierellä. Siinä oli rikkumattomuutta, herkkyyttä, matalalta kulkeva aurinko silmiä kirveltävänä kirkkautena, avoimen veden päällä tanssivia haituvia.

Näin kauniin päivän pystyi olemaan vain onnellinen, täynnä hyvän hetkiä ja murusia. Juuri nyt uskon että hyvä löytää hyvän luo. Monen luokse on jo joku löytynyt, väijyn omaa hetkeäni.

Kiemurtelen herkkänä, odottaen, kosketusta vailla. Aikani kuluu tahmeana, hunajaa tihkuvana ja hinkkaavana, liian hitaana. Mietin onko minullekin olemassa vielä elämää ennen kuolemaa? Rakastan paljon enemmän kuin vähemmän.