Sinä kuin hullu

Päivässä on jo raaka kirkkaus joka koskee silmiin ja saa kääntymään varjoon. Ulkona voi kulkea hetken ilman hattua ja kuvitella ruskettuvansa kasvoista. Keväässä on jo kiiman vahva tuoksu, unet joissa makaa mahallaan vieras mies takana, on yhteinen rytmi ja tahto. On se hetki kun sairastumme, väsymme ennen uutta voimaantumistamme, huomaamme paljastaneemme liikaa itsestämme ja kadumme koko sielustamme.

Illassa on jo päivän väsymys, edessä varjon hetki, haikeus kaikista niitä asioista joita ei saanut valmiiksi, muisto kaikista niitä rakkauksista joita ei koskaan saanut. Senkin miehen voi muistaa jota vihaa, mutta joka jaksoi rakastella pisimpään. Ja sinä olit hetken kuin hullu, vaikka olitkin liian viaton.

Merellä ollessa on aina se hetki kun tulee pelko, hetki jolloin katsoo valtavaa veden syliä ja näkee siinä kuoleman. Voi olla ettemme tunteneet ennen kuolemaa. Tätä emme ehkä tunteneet ennen kuolemaa.