Meri

Aina merellä ollessa tulee jossakin vaiheessa pelko. Katselen meren aavaa, valtavaa veden syliä ja näen siinä kuoleman.

Kuolema merellä tuli mieleeni jostakin runosta jonka luin äskettäin tuosta runokirjapinosta joka on sänkyni vieressä. Runot ovat melkein osa minun unta, luen niitä juuri ennen nukahtamista ja jätän sanat vaipumaan mieleeni. Nukkumisesta onkin tullut minulle nyt ravintoa jota tarvitsen paljon. Yritän korjata jotain sielussani rikki mennyttä, mieleni mustuutta nukkumalla.

Ystävä väitti että elämä on oikeasti kuin saippuasarjaa. Äkkiä huomaat pyörineesi jotain 20 vuotta samojen ihmisten, ongelmien ja vaikeuksien kanssa päivästä toiseen. Ainoa ero saippuasarjan ja todellisuuden välillä on se, että kuolleet eivät herääkään joka toinen vuosi eloon ja palaa kuvioihin. Tämä vertaus järkytti hieman maailmankuvaani. Se on niin totta. Taidan tarvita tämänkin asian hyväksymiseen lisää unta. Laitan mieleeni vaipumaan ajatuksen, että haluan elämääni laadukasta draamaa, en saippuaa.