Hetkenä jolloin valo lankeaa

Helsinkikään ei anna minun nukkua. Kuuntelen rautiovaunun kirskahduksia ja ulkoa kuuluvaa laulua. Säpsähdän unesta ylös istumaan, ennen kuin tajuan olevani hotellissa. Sateinen kaupunki nukkuu pitkään ja minä ehdin kävellä kauan harhaillen aamussa ennen sen heräämistä. Käyn katsomassa Francesca Woodmanin ja Julian Rosefeldtin näyttelyt. Liikutun taiteesta, tai ehkä vain väsymyksestä ja tunnekuohuistani. 

Lentokentällä etsin ihmisistä Pietarin Ilmestystä. Kuvittelevan kohtaavani hänet uudestaan jossakin tällaisessa paikassa. Nevan tauti on jo hellittänyt, mutta lemmen kipeydestä paranemiseen vaaditaan paljon enemmän. Ottaa aikansa ennen kuin se haalistuu pois. Pelkään että se näkyy minusta liian hyvin, kuumeen kaltainen haluni. Se on kauhea polte.