Päivänsäde

Olen viime aikoina kuunnellut enimmäksen vain k:lla alkavaa musiikkia. Se tarkoittaa klassista musiikkia, (Joose) Keskitaloa ja Kasevaa (vain sitä Syksy kappaletta). Nyt maha alkaa olla kipeä, tosin ei kai voi suoraan sanoa että se johtuu musiikista. Pää on ollut myös kipeänä, mutta se johtuu varmaankin asiakkaista.

Runoudestakaan en kai ole muistanut puhua viime aikoina. Virallinen tämän hetken iltarunoni on Peter Mickwitzin "koska sinulla on kaikki ja minulla" (Teoksesta Lasinen avaruusalus, Tammi: 2006, suom. Jyrki Kiiskinen). Ja olen minä teatterissakin käynyt, nauranut ääneen ja liikuttunut. Ja näyttelyitä nähnyt ja melkein itkenyt.

Olisi ihanaa saada pidettyä ne vapaapäivät, joita olen odottanut ja lukea tuo polven korkuinen runokirjapino sängyn vierestä. Ja nukkua vain, pitää puhelin äänettömällä ja käydä päivän valossa kävelemässä rantoja pitkin, katsoa kuinka talvi kuroo järven pintaa kiinni.