Vainajala

Kuolleen kaltainen marraskuu on pian ohi. Ylpeänä ja vahvana marraskuu kulkee, kuolema mukanaan. Minä vanhenen marraskuun kanssa, painun syvemmälle ja ehkä unholaan. Vain vähän jaksan, aivan hiukan. Olenko minä jo siirtynyt Haadekseen? Olenko enää surumielinen, varjomainen hahmo itsestäni? Unessa huusin äidilleni ja kerroin hänelle tietäväni totuuden: erotan meidän elävien joukoissa kulkevat kuolleet. Näin heidän läpi, näin kasvojen sijasta pääkallon.