Ihmisen osa

Pääsiäinen kaupungissa. En edes muista olenko koskaan viettänyt sitä täällä. Sen kuitenkin tiedän, että olen ollut tänä vuonna liikaa kaupungissa. Tukehdun tänne. Olen jäänyt loukkuun omaan valituskierteeseeni, koukkuun omien toiveiden ja houreideni kanssa. Tästä kaikesta pitäisi vieroittua pois, nähdä hiekkalaatikon reunojen yli. 

Entä se onni ja ihme jota olen odottanut? Ehkä se on omaa elämääni suurempi keikkakokemus. Vieläkin muistan miten Kämäräinen kiemurtelee kitaransa kanssa. Odotettua kohtaamista seuraa uskomaton euforia, mutta myös ahdistus ja hetken tämän arkisen elämäni ylle lankeaa suuri harmaa. Miten ihmeessä olenkaan ajatellut että oma elämäni on ihan kivaa? Että olen tyytyväinen? Siitähän puuttuu iso osa. Ihmisen osa.