On yhä viluisaa eikä lämmintä pimeää löydy

Kuolema tuntuu taas vatsassa. Alkuviikosta uskoin olevani onnekas, kuin puolivahingossa vaikkapa tiistaisin ja sunnuntaisin.

Kuolema tulee vastaan. Se muistuttaa että on kulkenut muissa kaupungeissa, pienillä kylillä. Se on hivellyt kalpealla kädellään viluisia väreitä nukkuvien harteille. Se on löytänyt minun läheisiä, muttei ole vielä päättänyt.

Nyt se on taas minun sisällä, odottaa ja puristaa, muistuttaa että olin taas unohtanut surra elämää ja kunnioittaa kuolemaa.




"
Our life has grown weary
The stars have grown old
Are you still shivering?
Are you still cold?
Are you loathsome tonight?
Does your madness shine bright?
Are you loathsome tonight?
"