Di anima et di corpo

Monta päivää olen kipuillut päästä jalkoihin. En ole ehtinyt ajatella ja löytää sen syytä. Nyt kipu on löytänyt paikkansa ja yritän keskittyä sen poistamiseen. Fyysisen kivun kanssa en toivottavasti ehdi miettiä liikaa henkistä tuskaani, sielun ikävääni. Tai sitten niistä kasvaa yksi iso yhteinen tuska, jota en saa pois.

Olen kuitenkin kiitollinen tästä kivusta. Se on todellista, läsnäolevaa, jotakin minussa olevaa ja minusta tulevaa. Kuolleiden päivänä on hyvä tuntea juuri näin.

En usko että on toivoa. On vain loputonta turhaa odotusta.