Eikä vieläkään ole perjantai

Alkuviikon alistuminen ja kuoliaaksi ikävystyminen on pikkuhiljaa kypsynyt kovuudeksi ja uhmakkuudeksi. Aioin selättää, tai no ainakin selvitä, tämän kuukauden. Siihen vaaditaan kuitenkin jonkinlaista viekkautta ja suunnitelmallisuutta, suuren ikävän unohtamista.

Toteamme kohtalontoverini kanssa että naiseutemme tarvitsee naisten parantavaa piiriä, laastaria ja runsaskätisesti punaviiniä. Onneksi asioita tosiaankin voi ehkä korjata näinkin yksinkertaisin konstein. Todellisuus on jotakin muuta. Laastarilla tarkoitamme sekä henkistä laastaria, mutta myös fyysistä, sellaista korvikemiestä sen menettämämme tilalle. Tuollaisen laastarin hankkiminen ei välttämättä ole niin helppoa, mutta lähes pakollista.

Olen yrittänyt hakea tämän päivän oikeaa asennetta tähän asiaan. Siinä on auttanut Mr. Rollins. Sen jutut on sellaista aivonussintaa minulle ja saa hieman tärisemään. Ja niin, viime yönä suunnittelimme unessani rikosta Johnny Deppin kanssa. En melkein malta odottaa ensi yötä ja sen vierailevia tähtiä. Jos nyt sitten saan edes nukuttua.

Marraskuun ja sen mustien ajatusten selettämiseen: Rollins Band "Tired"