Jotakin punaista

Viimeiset puunlehdet satavat pois. On harmaata, ahdistavaa, pyörryttävää ja minä kovin kaukana naisellisesta. Laitan päälleni jotakin punaista, jotta jossakin olisi lämmintä ja hehkuvaa. Yksi viikko voi sekä kestää kauan, että niin vähän aikaa ja jotakin silti muuttuu.

Olin viikonloppuna loputtomalla matkalla sinne ja takaisin. Se oli kovin väsyttävää ja pieni ihmissyöjä puri minua. Etäisyyden turvin päätin kylmettää hieman sieluani ja ajattelin etten välitä, unohdan tai annan asioitten mennä omalla painollaan. Löysin kuitenkin palattuani jotakin odottamisen arvoista. Tuolla jossakin on kohtaamisia, ihmisiä, lämpimiä käsiä ja ikävää. Minä haluan eksyä sinne, jonkun  luokse. Ehkä painaudun vielä tämän kerran syliin, vaikka kadun sitä jo nyt. Se kadonnut nainen minussa vaatii sitä ja olen kai sen sille velkaa.


Pimeille ja ikäville syksyn illoille: Her name is Calla "Condor and River"