Tänään väsyin

Vain joku aika sitten kerroin miten paljon olen murehtinut, mutta silti selvinnyt. Että pitäisi vain luottaa. Tänään viimeksi lakkasin uskomasta. Selviytymiseen. Tai miksi pitäisi jaksaa yrittää. Miksi pitäisi luottaa tai ylipäätään vaan huolehtia itsestään ja asioista. Jos antaisi vain olla. Luisua pois.

Itkisin jos osaisin. Huutaisin jos vain ääneni kantaisi. Mutta minulla on vielä tämä näkymättämyysviittani. Kukaan ei edes näe.

Kommentit

Pilvi sanoi…
Me puhuttiin joskus S:n kanssa tästä, että jos vaan lakkaisi selviytymästä koko ajan kaikesta? Olen miettinyt sitä joskus kun kauppakassi on levinnyt jonnekin kadulle ja jostain selkärangasta on tullut käsky kerätä äkkiä tavarat ja jatkaa matkaa ja selviytyä, että jos vaan jäisikin siihen levinneiden tavaroiden keskelle istumaan?
3. lokakuuta 2013 klo 11.19
Onhan Noita sanoi…
Niinpä, se on lajityypillistä käyttäytymistä, ettei näytä heikkouksiaan, koska joutuisi petojen saaliiksi.

Itsenäisenä naisena olemiseen liittyy tämä riski, että on vain selviydyttävä. Jos asiat on hyvin, on siinä ympärillä lauma joka auttaa silloin kun itse ei jaksa. Mutta huonoimmilaan sitä jää vain loputtoman yksin.
3. lokakuuta 2013 klo 13.07
Lähetä kommentti

Suositut tekstit