Päivänsäde kädelläni

Päivänsäde lepää kädelläni. Samaa kättä kosketti muutama aika sitten mies. Olisin halunnut hänet, olisin halunnut kesäiset yöt. Kesä vähenee ja lempeät hipaisut haalenevat. Minun pitäisi mennä niemeen, tervehtiä vettä ja kalliota, niin kuin joka kesä olen tehnyt; ystävän, tuon poisnukkuneen ja minun lempipaikkoja. Sen jälkeen tuleekin jo syksy ja minäkin muutun, ehkä myös muutan.

Mies aikojen takaa ei ensin muistanut minua. Sitten hän muisti, olin se intiaanityttö joka oli kadonnut. En minä ollut kaukana, olin tässä lähellä, mutta omissa oloissani. Hän sanoi että minun pitäisi pysyä vapaana. Ei kai minua kukaan löydä, ehkä tosiaan katosin. Ehkä tosiaan olen vapaa.

Televisiossa nainen on yksin, sängyssä ja itkee. Sitten on myös se kaunis laulu. Minä tiedän miltä se tuntuu. Tiedän tuon kaiken.


Musiikiksi: Antony and the Johnsons "Hope There's Someone"