Kun on tunteet

Yritän muistaa milloin pitäisi tietää että ei jaksa. Viime vuoden lopussa lysähdin. Miten voin olla taas näin hullun vihainen ja väsynyt. Tänään aloin ensimmäiseksi melkein itkemään kun vilkaisin töissä sähköpostini. Tunsin vain niin lohdutonta väsymystä ja osaamattomuutta kaiken edessä. Seuraavaksi halusin vain syyn, vaikka edes pienen, että voisin raivota. Mutta selvisin joten kuten ääripäisistä mielialoistani ja olin keskinkertaisen normaali, idioottimainen minäni. Pitäisi kai olla onnellinen tämänkin päiväisestä selviytymistarinastaan, mutta mielessä pyörii vain se vitutuskalja. Missä viipyykään supersankarini, joka tulee pelastamaan minut?