Miltä joulu maistuu

Kaupunki on autioitunut jouluksi. Kävelen siellä vasta kun pimeä on jo tullut. Siedätän pelkoani kulkemalla kummituskerrostalon ohi väristysten kera. Näen vain yhden joulupukin juoksemassa epäilyttävällä tavalla. Onnekseni se juoksee toisella puolella katua.

Olen iloinen tästä harvinaisen lumisesta joulukuusta, mutta joulu saapuu aina jotenkin yllättäen. Muutama viikko sitten ehdin heitellä joulukoristeet sinne tänne. Muistin myös aloittaa joululaulujen kuuntelun, joiden lisäksi olen saanut myös palovaroittimen huutamaan kahdesti. Kaikesta pienestä valmistelusta huolimatta joulu ja sen maut ovat kuin tuhkaa suussani. Huomaan ajattelevani ensimmäistä kertaa, että voisin hyvinkin joskus olla ulkomailla joulun ajan ja kaivata sieltä hirveästi kotiin.

Vuoden loppu saa miettimään mennyttä, murehtimaan tulevaa. On pakko tunnustaa, että tämä vuosi on ollut minulle vaikein, henkilökohtainen lamavuosi. Vaikka vuosi on heitellyt eteeni pieniä mahdollisuuksia, mutta ei niin mikään ole tänä vuonna onnistunut. Lupaan kuitenkin olla itselleni armollinen ja pitää heti kolmen viikon loman. Yritän hämärtää sinä aikana arkeni. Soitan iltaisin asuntoni täyteen klassista musiikkia ja toivon että sen kauneus imeytyy hitaasti yön aikana minuun ja kohottaa kaiken tuhkan yläpuolelle.