Tuleville ajoille, hyville ja pahoille

Unohdin itkeä ja sääliä itseäni sunnuntaina. Annan maanantaille mahdollisuuden korjata asian, mutta oikeastaan en jaksa. Mitään. Talvi on kirkkaimmillaan, mutta minä pidän sen ulkona, niin kuin elämänkin. Ja silti kuvittelen että joku päivä lähden ja otan oman osani kaikesta. Miten helvetin urhoollisesti minä pidän yllä uskoa paremmasta ajasta ja siitä, ettei tämän huonommin asiat voi enää olla. Eihän se pidä paikkaansa. Aina voi olla asiat huonommin ja tulee vielä olemaankin. Täytyy siis tyytyä tähän hetkeen ja muistaa että kaikki tulee vielä olemaan toisin.