Puhdistus

Tiedättehän sen tunteen kun vauhti alkaa hidastua ja liike pysähtyä. Jostakin täytyy saada se uusi sysäys ja päästä taas virtaan.

Minä yritän löytää sen pienistä itselleni varastetuista hetkistä, arkielämyksistä. Ja niin rakkaista listoista. Kirjaan kaiken pienille lapuille: sen mitä haluan, mitä voisin, mitä pitäisi ja mitä tarvitsen. Siinä ne taas on ja haltioidun kuinka kaikki on tässä, kirjattuna ylös.

Sitten alan selvittämään yhtä listaamaani tavoitetta: tässä on siis se mihin pyrin. Ja kuinka ollakkaan, ennen kuin ehdin tehdä ensimmäisen askeleen kohti uutta elämää, tuleekin se Jokin. Soitto, viesti tai kohtaaminen jossa kerrotaan että olisi nyt tämmöinen juttu. Ehditkö, voisitko tai sopisiko silloin tai tällöin. No, pitäähän ne tekemättömät jutut tehdä pois. Sitten se unohtuu, se uusi elämä, kun on nämä nykyiset ja tutut kuviot.

Huomaan pyrkimyksissäni selkeän epätyydyttävän etenemisen, eikä sokerilakkokaan onnistu. Taidan tarvita puhdistuksen, sellaisen sisäisen ja ulkoisen, kosteuttavan ja uudistavan. Sen sijaan askartelen kissalleni uuden kissaluolan.

Ja mikä on tämä aikakin, helmikuu ja nyt on jo kuin kevät? Kadulla kävellessä näen vain miehiä, aivan kuin niitä olisi äkkiä tuotu tähän kaupunkiin junalasteittain. Kaikki ne ovat jotenkin haluttavia. Kestän vielä sen jos tuo tunne tulee huhtikuussa tai viimeistään toukokuussa, mutta helmikuun haluan vielä horrostaa ja mennä salaa elokuviin kesken työpäivän.