Jos olisi vain kerran

Tavallinen, hidas aamu. Silloin en osannut vielä päättää millainen päivä tästä tulisi. Iltapäivällä kuitenkin murrun, tästä, kaikesta, itsestäni. Kyyneleeni ovat itsesääliä, itseinhoa, häpeää. Miten säälittävä olenkaan. Kunpa en olisi.

Tänään en kestä enempää ajatuksiani, enkä edes ajattelemaan niitä kaikkia. En tiennyt että voi tuntua tältä.