Elämään ei koskaan totu

Talvella täällä Syrjässä on pelottavampaa. Pimeässä on jotain, jolle ei voi antaa nimeä. Siinä on synkkyyttä ja tukahduttavaa pelkoa. Tiedostan sen, kunnioitan sitä, mutta keskityn oleellisempaan.

Tärkeintä on liekki. Sytyttää tuli hellaan. Lämmittää leivinuuni. Lämmittää sauna. Ja jälleen illalla lämmittää hella. Tärkeintä on elävä tuli ja sen lämpö, ruoka, uni ja unelmat. Unelmoin liekin hellyydestä ja intohimosta jolla se sivelee puun kylkeä. 

Minä pesen tätä taloa. Pesen pois isäni syntejä, äitini katkeruutta ja veljeni vihaa. Ja vielä yritän huuhdella pois omaa suruani.