Voin olla tämän yön

Viime aikoina olen murehtinut sitä, miten saimaannorppa mahtaa pärjäillä. Tuleekohan tarpeeksi lunta ja onnistuuko pesintä? En tiedä murehtiiko kukaan lähipiirissäni tällaisista asioista. Kaikki maailman murheet laskeutuvat minun päälleni, olen sijaiskärsijä. Voisin toki miettiä omaa elämääni lähempänäkin olevia asioita, vaikkapa sitä mahdanko selvitä helmikuusta hengissä kaiken tämän kiireen ja rahattomuuden kanssa. Työkiireet eivät tarkoita sitä, että se lihottaisi lompakkoa. Kaikki raha mikä tulee, aina myös menee. Elämäni on mukavasti surkeaa ja pysyn notkeana tämän taiteilun kanssa.

Vaikka en tee enää nykyään lupauksia, olen kai pikkuhiljaa tekemässä elämänmuutoksia. Olen päättänyt vähentää eskapismia ja olla enemmän läsnä, ilman viinaa. Varsinkin viinattomuus tuntuu nyt oikeimmalta ratkaisulta ja suorastaan innostaa minua. Toki lausun pimeyteen myös muita toivomuksia, haluja muutoksesta. Jätän sanat kulkemaan sinne jolle ne kuuluvat, pieniä pyyntöjä ja rukouksia rakkaudesta.

Elämä tuntuu vasta, kun se koskee huulia pehmeästi, samalla haluten himokkaasti.


Jos uskoo uniin: Kauko Röyhkä ja Riku Mattila "Helvetti"