Luopumisharjoituksia

Kävellessäni tätä syrjäistä metsätietä säikytän metsäkanalinnut pois kiepeistään. Eräänä päivänä teeriä lennähtää ympäriltäni kaksitoista. Jähmetyn paikoilleni häpeissäni rikottuani niin monen rauhan. Näiltä seuduilta on hakattu niin paljon metsää, että näen meidän vaaraltamme toiselle, jopa toiseen kylään, mutta en näe enää taloja. Voi olla että nekin ovat jo samein silmin, kylmin seinin ilman huolehtijaa. Mutta kuu, kuu nousee jo metsän rajan yli minun kyynäreni verran. Ja yhä se vain voimistuu.

Kun tulemme pois, tuoksuu kissani vielä liiterille ja tuvan lämmölle. Mutta joka kerran kun lähden pois sieltä, luulen että se on viimeinen kertani.