Outoon valoon

Keväässä on outoa valoa ja silti lumessa viipyy vielä talven siniset varjot, kuin taivas hipoisi lumen pintaa. Sytytän valon nähdäkseni paremmin pimeän. Tässä kulkee pimeän ja valon raja, tässä tietoisuus ja tiedostamaton. Jos voisin valita, valitsisin pimeän ja hiljaisuuden. Voi olla että elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen, ainakin minulle. Mutta en tarkoita omaa kuolemaani. Joskus toisen kuolema voi vapauttaa toisen elämään. Kun pimeys on läsnä ja minä lepään tässä, nousee taas pimeä tiedostamaton päälleni. Sillä on Minotauruksen hahmo ja halut, minun nimeni huulillaan. Huhtikuun julmuus ja piina, kaikki tulee ilmi ja outoon valoon.

Olen minä nähnyt ja kokenut elämää (valehtelee).