Myrskyn väsyttämä

Myrsky väsytti sen joka oli ollut täällä aina. Oksaakaan se ei ollut taittanut pihan pyhästä pihlajasta, petäjäkin seisoi komeana hievahtamatta. Mutta entisen lehmihaan näreistä toisen se oli kaatanut, sisuksiltaan jo lahon raunioita vartioineen kuusen. Monet hiehot olivat siihen sarviaan hieroneet, makoilleet sen katveessa. Komeasti se oli näiden tiluksien maita hallinnut. Minä en olisi siihen tohtinut koskea, en sellaiseen joka on täällä aina ollut. Kun me olemme täältä lähteneet, jää vain pihapuiden muistot menneestä elämästä.