Ehkä vasta kevät löytää minut

Huomioita eräästä päivästä.

Minun hiukseni leikkaa Svetlana. Pidän hänen hiljaisuudesta ja pehmeistä käsistä.

Myöhemmin menen alas pimeään. Miehet tuijottavat hiljaa ja hartaina tummasti laulavaa naista. Haistan oluen ja Jaloviinan. Olen se jonka pöytään tyhjät lasit lasketaan.

Sitten tulee Hän, minun sielunhoitajani, väkevämpänä kuin koskaan. Hän huojentaa minun kipuilevaa sydäntäni, ahdistavia keuhkojani. Hänen sanansa minun sielussani. 

Kotimatkalla minun tummani peittyy valkeisiin hiutaleisiin. Näen lumihiutaleiden villinä kiitävät varjot. Olisi helppoa jäädä tähän makaamaan, antaa valkeuden peittää minun mustuuteni. Ehkä vasta kevät löytäisi minut.