Aamuja

Aamun lehti on luettu, kahvi juotu ja itkut itketty. Unet olivat poikkeuksellisen kiemuraisia. Isä oli unessa vielä elossa, mutta itki ja minulle soitti poika joka tykkäsi minusta. Tämä viikonloppu ei poikkea mitenkään viime viikkoisesta, mutta minne viikko siitä välistä katosi? Kaikkein arvokkainta on aika, mutta en hallitse sitä.

On sentään jotain muuttunut. Olen pikku hiljaa siirtymässä kuolleista miesrunoilijoista eläviin miesrunoilijoihin. Se on melko mullistava asia. Minun täytyisi varastaa itselleni aikaa ja mennä kirjastoon ahmimaan kaikkia niitä ohuita, mutta sanoja täynnä olevia runokirjoja.