En ymmärtänyt aamulla

En ymmärtänyt aamulla missä olen. Olin hinautunut nukkuessani kummallisesti alaspäin ja nukuin jalat sykkyrällä, poikittain. Kuvittelin kai olevani edelleen sohvalla, vaikka nukuin omassa kodissani, omalla sängylläni.

Melankolia vaivaa. Epämiellyttävää ajatella että huomenna alkaa taas arki. En halua ajatella sitä loppuna. Yritän löytää sen kiihkeyden elämään, jolla menin eteenpäin alkukesän sekä uskon ihmeisiin ja ihmisiin.

En halunnut ajatella sitä aamulla tai mitään velvotteita. Vain hitaasti aamu.