Kello 21:21

Olen lämpimässä humaltuneessa tilassa. En mistään erityisestä syytä, muuten vain. Eilispäiväinen myöhäinen työ ja juhlinta väsyttää, kolottaa paikkoja.

Päivällä näin bussin ikkunasta nuoren pariskunnan. Nainen käveli kivikasvoisena, vihan jäykistämänä kadulla mies hämillään perässään. Heidän yksityinen kriisi, mutta niin julkinen. Ihmisiä käveli päin punaisia ja lumiukko, joka ennen niin riemastutti minua (se jolla oli mahtava penis) on nyt vain lumimöykky.

Olen kuunnellut taas valitusta pari päivää. Yritän välttää sen muistamista. Olen ihan täynnä sitä nyt. Kyllä ihmisillä on jokin vastuu omasta elämästäänkin, ei aina syy löydy jostain muualta.