Kanssamatkustajat

Saan yleensä istua yksin aamuisin paikallisbussissa. Jostakin syystä kukaan ei halua tulla istumaan viereeni, ei niinäkään aamuina kun luulen näyttäväni ystävälliseltä, miellyttävältä ja mukavalta. Vilkuilen sisääntulijoita ja lajittelen heitä niihin joiden toivon ja niihin joiden en toivo istuvan viereeni.

Suurimpia pelkotilojani ovat aamut jolloin huomaan istuvani yksin bussissa, ja pysäkki pysäkin jälkeen ketään muita ei tule kyytiin. Mitä onkaan tapahtunut? Onko jokin kansallinen vapaa päivä, hätätila tai jotain muuta, josta en ole tietoinen?

Eräänä aamuna olikin käydä niin. Tien varsi loisti tyhjyyttään, kunnes vihdoin joku toinen matkustaja astui kyytiin. Mielenrauhani ja luottamukseni joukkoliikenteeseen oli kuitenkin hävinnyt. Olin jäänyt ainoaksi matkustajaksi.