Kissat kuolevat silmät auki
Tämä vuosi pahoinpitelee minua aivan liikaa ja elämä heittelee rekeen yhä vain lisää kiviä. Uuden työni stressi, väsymys ja raskaus ei ota hellittääkseen. Eikä se tee sitä koskaan, toivon vain että oikeasti kestän ensi vuoden loppuun saakka. Kun olen selvinnyt yhdestä koettelemuksesta juuri ja juuri, tulee vastaan uusi taistelu. Mutta nyt koko elämäni perusturva häviää.
Jouduin tekemään elämäni raskaimman ja mielipuolisimman päätöksen ja katsomaan kalenterista mikä päivä sopisi parhaiten kuolemiseen. Elämäni ilo, valo ja rakkaus, kissani oli vakavasti sairas. Kaikki tapahtui niin nopeasti, oman muuttoväsymykseni rinnalla. Kasvain oli nopea ja aggressiivinen. Kuolema oli tullut lupaa kysymättä kylään asuntooni ja peloissani kuuntelin ja haistelin sitä.
Miten monta kuolemaa olenkaan kohdannut aikuisena. Yhteistä niille on ollut se, että kissani on aina ollut kanssani. Nyt joudun kohtaamaan hänen kuolemansa, enkä käsitä miten kestän sen tässä vieraassa kaupungissa.
Röntgenin ja ultran jälkeen kissa oli rauhoitteista vielä pöpperöinen. Hän istui olohuoneessa omissa maailmoissaan, oudossa asennossa ja katsoi jo sinne toiselle puolelle. Minä nukuin hädin tuskin kahta tuntia seuraavana yönä.
Saimme viettää vielä kaksi päivää yhdessä paljon hellyyttä ja läheisyyttä jakaen. Vain vaivoin pystyin hoitamaan pakolliset asiat: ajanvarauksen eläinlääkäriin ja tuhkaamoon. Hän oli virkeä, reipas ja rohkea loppuun saakka. Miten musertavaa on nähdä se ero, kun elämän valo sammuu silmistä. Kissat kuolevat silmät auki. Kannoin hänet tuhkaamolle saakka, mutta rohkeuteni petti, enkä voinut nostaa häntä enää arinalle. Annoin hänelle siinä vielä hätäiset, itkuiset silitykset. Muutaman tunnin päästä minulla oli käsissäni pienen pieni, mutta sitäkin painavampi uurna. Yksi elämän vaihe oli päättynyt, eikä mikään ole enää samoin.
Seuraavan yön vietin maalla, sillä tarvitsin etäisyyttä siihen asuntoon ja kaupunkiin, josta oli tullut minulle synonyymi kuolemalle. Tajusin etten ollut muutamaan vuoteen ollut fyysisesti niin pimeässä. Kaupungin valosaaste on haalistanut minut.
Olen miettinyt tänä vuonna enemmän kuin koskaan kodin käsitettä. Yhä enemmän tajuan kodin henkisen merkityksen. Nyt käsitän selvemmin sen, että minä ja kissa olimme kotona toistemme luona. Hänen luokseen aina palasin ja ikävöin.
Kommentit