Kotilaakso

Aivan pian on jo aika jättää tämä kaikki ja lähteä pois.

Uusi työni on pelastus elämältäni ja köyhyydeltä. Olen onnellinen siitä, mutta en voi silti olla kipuilematta lähtöäni, sitä että joudun jättämään tämän kaiken, onhan lopulta kyseessä vain määräaikainen tehtävä. Raivostun ihmisille, jotka toteavat että kyllähän niitä asuntoja löytyy, korvaamaan tämän. He eivät tiedä, eivät he ymmärrä. Olen kulkenut koko aikuisuuteni ja asunut yli kahdessakymmenessä asunnossa. Tämä on ensimmäinen paikka, joka tuntui Kodilta. Koti ei ole sama asia kuin seinät. Se on mielentila, joka koostuu asunnosta, ympäristöstä, turvallisuudesta ja sijainnista. Nyt minun täytyy jättää Kotini, turvasatama johon oli hyvä pysähtyä. Miten selittää se, kuinka palava linnunmieli minulla oli aina ennen lähteä joka kevät ja joka syksy? Tästä minä en halunnut lähteä minnekään, kuinka sieluni ja mieleni lepäävät tässä maisemassa, harmoniassa.

Lähetän universumille ja vuokranantajalleni vienon toiveen, että saisin vielä palata tähän asuntoon. Minusta se on kohtuullinen ja sopiva toive, sillä minähän olen kohtuuden ihminen.