Puhutaan vaikka junista ja katupölystä

Huomaan kaipaavani puhumista. En oikeastaan tiedä milloin minulle on tullut tämä taipumus, mutta se ei ole suoranaisesti edes itsekästä halua. Ei minulla ole niinkään tarve puhua itsestäni, kuin halu kohdata ihmisiä, keskustella ja havannoida elämää.

En tiedä hämmästytinkö junamatkalla enemmän itseni vai vierustoverini toimimalla hyvin epäsuomalaisesti. Keskustelin heille koko yhteisen matkamme ja ihmeekseni nautin tästä vieraiden ihmisten kanssa puhumisesta. On ihmeen helppoa puhua vieraille, mitä vain. Kuinka en olekaan tätä ennen tajunnut? Samalla pystyin unohtamaan tapaamisen jonka vuoksi olin junailemassa. Jätin sen ajattelun kotiin, jonka ulkopuolella tullessani odotteli lumikinosten keskellä jäätelöauto. Lisäsin sen listaani kevään merkeistä, jossa olikin jo ennestään kärpänen ja korvamato.

Kevät on alkanut laulaa minulle Ultra Bran äänellä. Annan sen laulaa, niin kovaa kuin se katupölyn vaivaamilla keuhkoillaan vaan pystyy.