Kaikki kuolleet unissani

Bussissa yritän olla kuin kuka tahansa. Laitan korvanapit, kuuntelen metallimusiikkia ja naputan sormilla rytmiä. Tulen pois kotiseudulta jossa puhuimme äidin kanssa kuolleista, sairaista, parantuneista ja sittemmin kuolleista henkilöistä.

Kotiseudullani on paljon kuolleita ja haamuja. Olen nähnyt niitä, olen tuntenut niitä.

Palautan mieleeni aamun vain vähän aikaa sitten ja asian josta olin onnellinen. Se liittyi kuolleisiin uniin. Sellaiseen jossa tulee hyvälle mielelle siitä, kun kuollut prinssi vierailee. Hän näkee minut, hän puhuu minulle, on ystävällinen minulle. Puhumme hänen kanssaan suomalaisesta kantelemusiikista. En tiennyt tietäväni siitä mitään, kunnes unessa kaikki on kovin toisin. 

Minä ja minun onnelliset uneni.