Kuvitele itsellesi elämä

Olen koko viikon antanut itselleni aikaa pohtia ja löytää elämääni uutta näkökulmaa ja myönteisyyttä. Apunani ovat olleet muinaiset mentorit, jotka ovat kuitenkin ajatustavaltaan kovin kaltaisiani. Lisäksi he uskovat että jumalat ovat päättäneet kohtalomme ja niille on annettava veriuhreja. En siis ole lopulta tiukan ohjelmaputken avulla saanut maailmankuvaani kovin paljon vaaleammaksi. Olen antanut periksi synkistelylle, tylsistymiselle, toivottomuudelle ja ahdistukselle. Välillä kaiken tämän on vain annettava tulla läpi ja otettava vastaan.

Olen alkanut todellakin uskoa siihen, että onnellisuuden tavoittelu on turhuutta ja positiivisuus on ruma sana. Mitä onnellisuus lopulta on - sitä että on mukavaa, hauskaa ja naurattaa? Päädyin siihen, että minulle se tulee turvallisuudesta, luottamuksesta ja hyvästä olosta. Hymy ja nauru tulevat siihen päälle jos ovat tullakseen. Tärkeämpää minulle lienee löytää nyt tarkoituksellisuutta olemiselleni ja ymmärryksen siitä mihin olen menossa ja mitä minun tulisi tehdä. Tämä tietoisuus antaa vielä odottaa minua ja horjun turvattomuudessa.

Ehkä jokin elämänmyönteisempi ajattelutapa on siis parempi sana kuvaaman mitä tavoittelen. Ajatuksista tiiviit ja päämäärättömät päivät saavat minut epäilemään omaa olemassa oloani ja olemustani. Joskus epäilen että olen vieläkin Pohjoisessa ja teen ajatuksissani pakoa tähän paikkaan, jota jo kodiksi kutsun. Oikean elämän ja kuvitteellisen elämän raja on minulle joskus häilyvä. Mutta kaikki tämä on minulle totta ja arkea, onhan elämäni aina ollut eskapismia.