Aamuisin kaikki ajat ja paikat

Aamuisin kaikki ajat ja paikat sulautuvat toisiinsa, ne ovat yhtä samaa hetkeä. Teen tilannepäivityksen kurkistamalla verhojen välistä. Olen siis vieläkin Täällä, joskin henkisesti yhä vähemmän. Viime päivät olen sulatellut ajatusta, että Kaupunki ei ehkä halua minua takaisin. Olen alkanut suhtautua epävarmuuteen jopa kylmän rauhallisesti, enkä oikein tunnista itseäni tuosta tunteesta. Ehkä koko Matkani Pohjoiseen merkitys oli löytää jonkinlainen uusi vahvuus.

Tiedän varmasti vain sen, että minun on vaikea kohdata itseäni tämän kesän jälkeen.