Teille jotka olette enkeleiden kanssa

Marraskuu meni niin nopeasti etten ehtinyt edes masentua siitä. Joulukuuhun ei sovi masentelu vaan lähinnä herkistely, fiilistely, menneiden ja tulevien miettimiset. Kaiken keskellä kuukausi ruuhkii tapahtumia joita täytyy enimmäkseen vain ohitella.

Käyn urheasti jouluostoksilla ja laahustan nälkäisenä, janoisena ja uupuneena Prisman muovikasssia häpeillen hautausmaan läpi kotiin. Pysähtelen itkeskelemään hautojen äärelle. Itku jää koko loppupäiväksi. Eilisestä räntäsateesta, märistä sukista ja kengistä jäi myös pysyvä muisti varpaisiini. Käyn lämmittelemään Loirinuotion äärelle. Itken muuten vain, mutta kuolemaa muistaen ja kunnioittaen. Muistan teitä, jotka olette enkeleiden kanssa.