(minä) valveilla

Kylmä on asettunut harteilleni. Olen kääntänyt selkäni päivälle ja odotan vain hämärän tarinoita ja tuttua turvallisuutta. En jaksa vaatettaa tai ruokkia itseäni. Sohva on minun saareni jossa on kaikki tarpeellinen, sohvan lämmin syli ja kehräävä kissa. Maailma ei tarvitse minua tänään. Tai sittenkin, minä en tarvitse maailmaa tänään.

(Uskon että kuolema osaa tanssia ja sen hetkellä minäkin herään horroksestani, askeleeni on keveä.)

Todellisuus on räikeänä, jalat levällään edessäni. Se on kasvava tiskiröykkiö, nurkissa vilistävät pölykoirat ja tyhjä tili. Marraskuu, ole armollinen.