Huurteiset marraskuun aamut

Jo muutaman päivän ajan kävellessäni matkantekoa on tahdittanut ja keinuttanut Ravelin Bolero. Siinä kulkiessani olen ajatellut hieman perhosia, jonkin verran junamatkoja ja paljon sietämättömyyttäni omaan keskeneräisyyteen. Harhaisesti uskon hiljaisuuden enteilevän aina jotakin huonoa, sitä että olen muuttunut näkymättömäksi, minua ei hyväksytä tai oteta vakavasti. En jaksa odottaa, mutta keskityn keinuntaan ja hyräilyyn.