Elämän pituinen matka

Yskin taas vähän lisää ja jatkan ajatusteni matkaa. Elämä on, tuo kipeän ihana asia, tutustumismatka omaan sisinpään ihmisyyden lähteille. Vaikeinta on lähteminen ja sen jälkeen hyväksyä se mitä kohtaa siellä. Ehkä silloin, kun huomaa olevansa tyytymätön siihen yhteisöön jossa on osana, se ei olekaan yhteisön vika, vaan tyytymättömyys heijastuu omasta muutoksesta ja siitä ettei enää sopeudu ympäristöön. On siis jatkettava matkaa, löydettävä oma paikkansa.

Haluan löytää sen paikan jossa ihmisten silmistä kuvastuu välittäminen, ilo, hellyys. Etsin lempeitä käsiä ja hyväilyjä, ystävällisyyttä. Laitan Jimin laulamaan ja hän kysyy "Who do you love now?"

Taustamusiikkia matkalla: Kansas "Dust In The Wind"
Musiikkia elämän kiimaan: The Doors: "Who do you love"
Musiikkia epäuskoisille: The Doors: "Shaman's Blues"