Mekko

Istun rappusilla lukien dekkaria, kun tunnen että vihdoinkin sade, armollinen sade, alkaa kuin sumuna saapua iholleni. Kuiskaan taivaalle:" Anna tulla vaan, kunnolla, kyllä me se kestetään", ja samassa rummutus peltikatolla alkaa yltyä. Melkein hihkun ääneen. Siitä pilvestä ei kuitenkaan riitä kuin hetkeksi sadetta.

Mutta tuuli on tytön ystävä. Mikä onkaan ihanampaa kuin nostaa hameen tai mekon helmaa ja antaa tuulen hyväillä reisien sisäpuolta. Ajattelen vähän häntä, jota ehkä eniten haluan juuri nyt.