Kohtaamisia

Ostin tänään nukahtamislääkkeitä. Uni on ollut huonoa ja vähäistä, ikävä on tullut yöhöni. Kevät toi levottomuuden, tämän odotuksen.

Eilen oli mukavaa, niin töissä kuin illalla ihmisten parissa. Lopulta kävelin jossakin vaiheessa iltaa kotiin pienessä hiprakassa yksikseni naureskellen. Olo oli niin onnellinen että teki kipeää jättää se eiliseen.

Eikä kipu lopu, ei katoa. Vanha tuttuni löytyi vuosien jälkeen, sulkeutuneena, etäisenä. Tiesin että häneen sattuu, mutten voi häntä lähestyä ennen kuin hän haluaa. Ja tänään hän kertoi sen kipeän ja se on niin paljon liikaa hänelle. Minua itkettää myös, hänen vuokseen, meidän vuoksemme.

Anna meille vähän onnea, lämmintä kosketusta.