lauantai 22. lokakuuta 2016

Sinne ja takaisin

Eräänä syksyisenä päivänä minä lähden taas. Se on minun veressäni, halu lähteä pois, kulkea ja tuntea ääretöntä yksinäisyyttä ja pienuutta.

Kuljen pohjoisesta itään, sieltä etelään ja edelleen Baltiaan. Ja tulen takaisin siihen pisteeseen josta lähdin pohjoiseen.

Viimeiset päivät pohjoisessa olivat raskaita. Luulin todellakin etten selviä. Mutta lopulta melkein tunsin haikeutta, enkä toisaalta pystynyt olemaan hämmästelemättä sikäläisiä ihmisiä, miehiä jotka käytännössä melkein kosivat minua viimeisenä työpäivänäni. Mutta ei minun sydämeni ollut sinne kiinnittynyt, vaikka minussa on tämä rakkaus odottamassa.

Niin minä tulin takaisin. Olen jokseenkin helpottunut, mutta sama turhautuneisuus lähestyy minua taas. Kaikki on samanlaista kuin ennenkin, mutta ei kuitenkaan. Pohjoinen saattoi antaa minulle mahdolllisuuden, ja sitä minä tavoittelen. Jos jotakin olen ymmärtänyt, ei tämä sama enää voi olla aina.



Ei kommentteja: