sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Tässä kaupungissa

Jostakin se vain välähti mieleeni: olen asunut tässä kaupungissa jo 20 vuotta. Alan ymmärtää miksi elän nyt vaikeita kasvukipuja. Olisi niin paljon helpompaa tietää että minun paikkani on täällä ja tämä on minun työni, sillä minä pärjään. Sen sijaan Huoli ja Murhe käyvät tämän tästä kulmieni välissä, enkä pysty lopettamaan oman paikkani etsimistä.

Huolta ja Murhetta en pysty täysin karkottamaan, mutta käyn kovilla keinoilla väsymystä vastaan. Ostan monivitamiineja, tulppaaneja ja chia-siemeniä. Hämmentävää kyllä, melkein välittömästi voima alkaa säteillä jostakin pallean seudulta ympäri kehoa, mutta kestää muutaman päivän ennen kuin se pääsee rasvakerroksen läpi iholle saakka. Sitten iho alkaa muistaa ja näen unta rakkaudesta. Vaalin sitä muistoa koko päivän.
 





2 kommenttia:

hpöllönen kirjoitti...

Tuttuja ajatuksia, oloja.

Onhan Noita kirjoitti...

Aikuisena oleminen on aika vaikeaa.